Olen hyvin herkkä ihminen tietyssä mielessä. Olipa kyse sitten elokuvassa/kirjassa esiintyvästä rakastavaisten riidasta, läheisten jälleennäkemisestä, tai vain söpöstä pikkueläimestä, olen minä aina ensimmäisenä vollottamassa.
Siitä huolimatta minun oli vaikea valita kirjaa, joka olisi tehnyt minut oikeasti surulliseksi. Monet ovat koskettaneet, ja monissa on ollut traagisia kohtauksia, mutta ei niiden välttämättä tarvitse tehdä koko kirjan tunnelmasta surullista. Aikani päätäni vaivattuani päätin valita tämänkertaiseen haasteeseen Stephen Kingin Kuoleman käytävän, josta on tehty myös elokuva nimellä Vihreä maili.
Itse kirja ei mielestäni yllä ihan elokuvan, joka on paras koskaan näkemäni, tasolle. Silti se onnistuu hyvin tavoitteessaan kuvata kuolemaantuomittujen vankien viimeisiä päiviä ennen "vihreällä maililla" kävelyä. Teoksesta huokuu alusta saakka hienoista epätietoisuutta ja vääryyden kokemisen tunnetta yhden päähenkilön puolesta, loppua kohden voimistuvasta surusta puhumattakaan.
Kuoleman käytävä on mielestäni yllättävän realistinen ja kauniita kohtauksia sisältävä Kingin kirjaksi. Muutamat yliluonnolliset tapahtumatkin tuntuvat lähes arkipäiväisiltä, sellaisilta, että "näin niiden kuuluukin tapahtua". Ehkä juuri siksi tämä kyseinen teos kosketti minua muita Kingin teoksia enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti