Jälleen on kulunut lähes kaksi viikkoa siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne mitään - tai edes ylipäänsä ajattelin kirjoittamista. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo syitä siihen, miksi olen lähiaikoina tavallista hiljaisempi, ja miksi aikaa lukemiselle tai kirjoittamiselle ei juuri ole. Yksi niistä syistä oli Lontoon-matkamme, jolta palasimme viime yönä.
Lontoo on ollut minulle vuosia THE matkakohde, paikka, jonne ainakin kerran elämässään täytyy päästä. Teini-iässä, jolloin musiikki oli minulle lukemista suurempi osa elämää, Lontoo kiinnosti musiikkipiiriensä ja rock-elämäntapansa vuoksi. Näin joitain vuosia vanhempana olen alkanut musiikin sijaan kiinnostua yhä enemmän Lontoon arkkitehtuurista ja kauniista kaupunginosista, kuten Notting Hillistä.
Jos olisin ollut edelleen se sama nuori, joka rakasti Lontoota rock-musiikin vuoksi, olisin saattanut pettyä hieman. Toki Lontoossa on varmasti vielä paljon klubeja yms, joilla rock-elämäntapa elää edelleen, mutta niistä alueista, joilla me kävimme, tämä näkyi ihmisten pukeutumisessa ainoastaan Camdenissa. Olimme odottaneet poikaystäväni kanssa, että erilaiset tyylit näkyisivät Lontoon katukuvassa enemmän, mutta ihmiset näyttivät kaikki samasta muotista veistetyiltä. Saattaahan tähän vaikuttaa osin sekin, että tähän aikaan vuodesta kaupunki näytti olevan tupaten täynnä turisteja.
Vaikka Lontoo ei kokonaan vienyt sydäntäni, sai se minut kuitenkin ihastumaan itseensä kauniine ja erikoisine yksityiskohtineen. Camden Townissa ihastuttivat rakennusten seinien valtavat figuurit, Notting Hillissä puolestaan hienostunut boheemius, joka alueesta sykki. Ylipäätään peribrittiläinen arkkitehtuuri ruskeanharmaine rakennuksineen yhdistettynä satunnaiseen värikkyyteen sai minut lumoihinsa.
Vaikka olimme ennen matkaa suunnitelleet menevämme vaikka mihin ja näkevämme vaikka mitä, on karu tosiasia se, ettei neljä päivää Lontoossa riitä juuri mihinkään. Luonnontieteellisessä museossa kävimme, mutta esimerkiksi Vahamuseon ja London Dungeonin jouduimme jättämään väliin. Seuraavalla kerralla haluaisin myös ehdottomasti päästä käymään musikaalissa. Tällä hetkellä Lontoossa pyörii nimittäin Roald Dahlin Matilda sekä Jali ja suklaatehdas.
Kokonaisuutena matkamme oli onnistunut. Eksyimme joitakin kertoja, mikä huonolla suuntavaistolla ja vielä huonommalla kartanlukutaidolla oli odotettavissa, söimme hyvin ja pääsimme tutustumaan pieneen palaan kohtuullisen ihastuttavaa kaupunkia. Ihmiset olivat ystävällisiä ja huomaavaisia, ja melkeinpä vain sen takia olisin voinut jäädä Lontooseen pidemmäksikin aikaa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että suurkaupungin väentungoksen jälkeen oli kiva palata puolityhjään kotikaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti