Sivut

torstai 13. maaliskuuta 2014

Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 & 2)


Minulle ei ole hetkeen tullut vastaan sellaista tilannetta, jolloin en olisi osannut sanoa mitään lukemastani teoksesta, ja jos onkin, on teos yleensä ollut käsittämättömän huono. Tilanne, jossa tekisi mieli täyttää tekstikenttä sydämillä ja huutomerkeillä sekä "lukekaa!! lukekaa!!" -ilmauksilla, on minulle aivan uusi. Yritän kuitenkin saada aikaan edes vähän järkevää ulosantia. 

 Haruki Murakamin 1Q84-teos kertoo Tengosta, Fuka-Eristä ja Aomamesta. Siinä on maailma, joka ensisilmäyksellä saattaa näyttää meidän tuntemaltamme, mutta joka on kuitenkin erilainen. Sen maailman taivaalla paistaa nimittäin kaksi kuuta. Nämä kuut ovat yhteydessä siihen, kuinka henkilöiden elämä alkaa pikkuhiljaa suistua pois raiteiltaan. Maailmat sulautuvat yhteen ja kummallisuuksista tulee arkipäivää. Kaiken takana piilee kuitenkin myös vahva rakkaus.

Olen lukenut Murakamilta aikaisemmin teokset Norwegian Wood ja Suuri lammasseikkailu. Nämä teokset olivat hyviä ja saivat minut kiinnostumaan entisestään miehen tuotannosta. Toisaalta niistä jäi puuttumaan jotain oleellista, jotta olisin rakastunut niihin koko sydämestäni. Tuo oleellinen asia saattoi olla hidas kerronta, joka ei tuntunut etenevän mihinkään, tai se saattoi olla kummalliset tapahtumat, joita ei pystynyt järjellä käsittämään. Niin tai näin, 1Q84 auttoi minua ymmärtämään näidenkin hienouden.

Aloin lukea teosta tammikuun alussa pitämäni lukumaratonin aikana. Silloin valittelin edellisten teosten tapaan, kuinka tarina ei tunnu lähtevän millään liikkeelle. Minulla menikin kauan, ennen kuin pääsin mukaan teoksen maailmaan. Silloin kuitenkin tajusin hitaan kerronnan ja toistojen tärkeyden. Haruki Murakami on siitä loistava kirjoittaja, että hänen on mahdollista saada aikaiseksi mielenkiintoinen ja syvä tarina, vaikkei siinä päällisin puolin näytä tapahtuvan mitään. Jo se tapa, jolla hän kertoo Tengon tavallisesta työpäivästä, on minusta maaginen.

Salaperäinen ilmakotelo ja kaksikuinen maailma herättävät varmasti lukijan mielenkiinnon. Mistä ihmeestä on oikein kyse? Murakami käyttää jälleen outoja elementtejä teoksessaan, mutta tällä kertaa en puistellut niille päätäni. En välttämättä tule ymmärtämään kaikkien niiden merkitystä koskaan, mutta se ei haittaa. Olen vähitellen oppinut hyväksymään järjenvastaisuuden, varsinkin kun se esitetään näin realistisella tavalla. Olisin melkein (mutta vain melkein) voinut kuvitella tapahtumien tapahtuneen oikeasti.

Realistisuus on yksi suurimmista syistä, miksi pidän Murakamista. Ei vain hänen tarinansa tunnu todelta, vaan myös hahmot ja maailma. Hän kuvailee henkilöiden elämää niin yksityiskohtaisen tarkasti, että on vaikea kuvitella, ettei näitä ole oikeasti olemassa. Hänen luomansa uusi maailma on niin eheä, että melkein tuntee sen asvaltin jalkojensa alla ja näkee taivaalla kaksi kuuta.

Minä vietin haltioituneen ajan kirjan parissa. Viimeiset sata sivua luin keskellä viikkoa yöunien kustannuksella, mistä seurasi väsyneenä kouluun meneminen. Se ei haitannut. Kun luin viimeisen lauseen loppuun ja suljin kannen, tunsin hetken eläväni tuossa taianomaisessa maailmassa. Onneksi viimeinen osa odottaa vielä lukemattomana hyllyssäni.

★★★★★

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2 (alkup. 1Q84, 2009)
Suomentanut englanninkielisestä käännöksestä: Aleksi Milonoff
 Tammi, 2013
783s.

5 kommenttia:

  1. Minulla oli ihan samanlainen tunne, kun kirjoitin 1Q84:stä. Olisin vain halunnut hehkuttaa ja huudahdella, miten ihana kirja se on.

    En malttaisi odottaa syksyä, jolloin uusin Murakami ilmestyy suomeksi. Siinä käydään jopa entisessä kotipaikassanikin, joten se vain lisää kirjan etukäteiskiehtovuutta.

    VastaaPoista
  2. Oi tämä oli niin ihana, vieläkin muistelen lämmöllä joululomaa, jolloin luin kaikki osat ihanassa rauhassa putkeen.

    VastaaPoista
  3. Annami: Ihanaa, että muillakin on ollut vaikeuksia pukea sanoiksi tämän teoksen vaikutusta! :-) Sen maailma ehkä imaisee niin vahvasti mukaansa, että sitä tunnetta on vaikea selittää kirjaa lukemattomille.

    Olen myös kuullut tuosta Murakamin uudesta ja mielestäni sillä on aivan ihastuttava nimikin, "Värittömän miehen vaellusvuodet". Suomi yhtenä tapahtumapaikkana kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja sinulle se on varmasti vielä mielenkiintoisempi entisen kotipaikkasi takia!


    Marile: Eikö vain olekin?! Ja minä kun kuvittelin kirjan alkuvaiheessa, etten tule pitämään siitä ollenkaan. Kuinkas kävikään.. Rauhallinen lukutahti ja -ympäristö saattavatkin olla avainsanoja tämän teoksen lukemiseen, ehken siksi lukumaratonin aikana saanut tästä kaikkea irti. Maratonilla kun tuppaa olemaan aina hienoinen kiire.

    VastaaPoista
  4. Pakko kyllä lukea tämä, kun tätä niin kehutaan.

    VastaaPoista
  5. Tätä voin kyllä lämpimästi suositella, Katri. :-) Ja vaikka alku tuntuisi omaan tapaani vähän nihkeältä, kannattaa jatkaa lukemista, sillä tarinaan mukaan pääseminen palkitsee aivan ehdottomasti.

    VastaaPoista